WB News – IMS-rikin trimmauksesta

Viime vuosina on niin kilpa- kuin perheveneissäkin yleistynyt rikityyppi, jossa saalingit suuntautuvat taaksepäin ja rustiraudat ovat selvästi maston takana. Tämän rikityypin kehitti alunperin Seldén perhepurjehdusta silmällä pitäen. Masto kesti pystyssä ilman hankalakäyttöisiä barduunoita ja babystaagia, jotka olivat tiellä vastakäännöksissä ja jiipeissä.

Peräharuskaan ei ollut enää tärkeä: se saattoi olla auki jiipis- säkin ilman, että masto tuli ryskyen alas kannelle, kuten ”inline” rikien kanssa oli saattoi käydä. Saalinkien kulma on tavallisesti 18-25°, ja yhä useammin rustit on vedetty myös ulospäin kohti veneen reunaa niin, että genuan skuuttaaminen luovissa alkaa olla mahdotonta.

Rikiä kutsuttiin yleisesti ”Scandicap”-rikiksi, koska sitä käyttivät enimmäkseen Scandicap-säännön alla kilpailevat perhepurret. IOR-veneet suosivat ykskantaan inline rikiä, jossa saalingit ja rustit ovat maston sivulla. Helppokäyttöisyydellä on hintansa: täl- laisen rikin trimmaaminen on vaikeampaa ja säätövara pienempi kuin inline rikissä. Retkipurjehtijan kannalta trimmattavuus ei ehkä ole niin tärkeää, mutta kilpapurjehtija haluaisi kyetä vaihtamaan vaihteita tuulen voimakkuuden muuttuessa.

Miksi siis kilpapurjehtijatkin ovat kääntäneet saalingit takaviistoon ja siirtäneet rustit maston linjan taakse? Syynä on, kuten niin usein purje- veneen kehityksen historiassa, mittasääntö. Tällä vuosituhannella vallalle tullut IMS-sääntö rankaisee barduunoista ja genuoista, suosien korkeaa 9/10-osa takilaa siten, että lähes kaikki veneenvalmistajat ovat lähteneet tälle käyttäjäystävälliselle linjalle. Miten siis saada kaikki irti tällaisesta rikistä? WB-News esitti Scandicap-rikin trimmausohjeensa ensimmäisessä numerossaan v. 1986, joten lienee korkea aika tarkastella tällaista rikiä uudelleen. Kutsumme tätä korkeammalla keulakolmiolla ja taaksepäin suunnatuilla saalingeilla varustettua takilaa aikaan paremmin istuvalla nimellä ”IMS-riki”.

Takilaa trimmaamalla vaikutetaan purjeiden muotoon niiden etulies- man kautta. Isopurjeen kohdalla tämä merkitsee maston taivuttamista tai taipuman kontrollointia, genuan osalta taas keulaharuksen notkon säätä- mistä. On hyvä muistaa lisäksi , että purjeiden muotoon voidaan vaikuttaa tietysti myös skuuttien kireydellä, jaluspisteillä jne., mutta keskitymme tässä itse rikin virittelyyn.

PALAUTETTA:

REKISTERÖIDY

KIRJAUDU SISÄÄN