WB News – Maston trimmin vaikutus genuan muotoon

Aloitamme veneen keulapäästä eli tarkastelemme ensin, miten mastoa säätelemällä voimme vaikuttaa keulaharuksen notkoon. Kovemmassa tuulessa keulaharus painuu notkolle genuan tai fokan kuormituksesta. Purjeentekijä kompensoi keulaharuksen notkoa leikkaamalla genuan etu- liesman valmiiksi ”negatiiviseksi”, sisään päin kaarelle.Tyypillinen kaarevuus on 0,5 – 1% etuliesman pituudesta, eli 10 m harukselle 5-10 cm. IOR-tyyp- pisessä inline rikissä, jossa on barduunat, negatiivista leikataan purjeeseen vähemmän, koska notkoa voidaan säätää kätevästi barduunan kireydellä.

IMS-rikissä ei ole barduunoita: sivuvanttien kireys, ison jalus ja peräharus määräävät keulaharuksen notkon. Kevyessä tuulessa harus on viivasuora, jos vantit ovat normaalilla (kovan tuulen mukaan asetetulla) kireydellä. Kun purjeen etuliesmaan on leikattu reilusti ”kuoppaa”, seu- rauksena on liian litteä genuan yläosa kevyessä tuulessa – juuri silloin kun kaikki voima olisi tarpeen.Tämä onkin IMS-rikin suurin ongelma.Tarkas- tellaan asiaa BoatBase-simulaatiomallia apuna käyttäen, esimerkkiveneenä Dehler 33.

Kuvassa on piirretty keskenään mittakaavassa tyypillisiä rikiin vaikuttavia voimia 6-7 m/s tuulessa.Tarkastelu keskittyy keulaha- ruksen kiinnityspisteen ympärille, jossa vallitsee tasapaino. Keulaha- rus, jossa on n. 1,6 tn kuorma pyrkii vetämään mastoa eteenpäin (punainen vaakasuuntainen voima).

Keulaharuksen vetoa on vastustamassa sinisillä nuolilla merkityt voimat, joista tärkein on päävantin tuoma tuki. Isopurjeen takalies- man (skuutin kautta) ja peräharuksen välittämät tuet ovat keske- nään samaa suuruusluokkaa ja yhteensä suunnilleen samanverran kuin sivuvantin tuki.

Saalinkien kohdilla voi olla pieniä tukivoimia, mutta varsinkin ylim- män saalingin kohdalla myös työntöä, koska vantti tekee suuren mutkan saalingin pään kohdalla puskien saalinkia sisäänpäin kohti veneen keskilinjaa. Saalinkivoimat ovat mielenkiintoiset lähinnä maston taipuman kannalta, tärkeitä ovat myös puomin alasvetäjän aiheuttama työntö puominivelen tasolla ja vastaava reaktio alasve- täjän kiinnikkeen kohdalla mastossa.

Genuan trimmin kannalta on mielenkiintoista se, mitä tapah- tuu keulaharuksen notkolle, kun tuuli voimistuu kevyestä tuulesta kovaan. Perinteisesti sivuvantteihin kierretään melkoinen esijännitys. Mastonvalmis- tajat suosittavat 15 – 20% vantin vetomurtolujuudesta vastaavaa jännitystä. Tavalliselle 1×19, 7 mm vaijerille tämä merkitsee n. 800 kg esijännitystä, rodille enemmänkin.

LainatakseniWB:nVauhtiseminaarin trimmausohjetta:“Päävantit saavat tulla kireälle – yleensä vanttiruuvit ovat niin pienet ja työkalut puutteelli- set, että niitä ei ole mahdollista kiristää liikaa. Älä ole huolissasi veneestä, se kestää jännityksen”. Kovemmassa tuulessa varmaan on näin (vai onko sittenkään?), mutta kevyessä tuulessa esikiristys aiheuttaa ongelmia, kun saalingit ja rustit on suunnattu taaksepäin.

BoatBasella lasketuista esimerkkitapauksista (ks. seuraava sivu) ilme- nee, että heikossa tuulessa sivuvanttien esikiristys vetää keulaharuksen lähes viivasuoraksi. Notkoa on vain muutamia senttimetrejä, kun purjee- seen tavallisesti leikataan reilun 10 cm “kuoppa” kompensoimaan keula- haruksen taipumista kovemmassa tuulessa. Genua on etureunastaan ja ylhäältä liian litteä, voimaton ja vaikea ajettava kevyissä tuulissa.Tarvitaan erillinen Light-genua, jonka etuliesma on leikattu suoremmaksi.

Esijännitystä vai ei?

Mikäli esikiristyksestä luovutaan ja jätetään vantit löysemmälle, keula- harus painuu notkolle jo 3 m/s tuulessa, genua istuu kauniisti ja virtauslan- gat etuliesmassa pysyvät kiinni suojankin puolella. Kuulostaa hyvältä, mutta miten käy kovassa tuulessa ilman vanttien esikiristystä? Ei ehkä mitenkään, sillä itse asiassa racing-cruising veneissä, joissa tavallisesti on vaijerivantit ja vähemmän eksoottisista materiaaleista laminoitu, hiukan joustava runko, suojan puolen vantit löystyvät jo 5-6 m/s tuulessa kokonaan. Kun suo- janpuolen vantit ovat löysät, ei rannassa tehdyllä esikiristyksellä ole enää mitään merkitystä keulaharuksen tukemisen kannalta. Sivuvanttien tuki tulee silloin vain tuulenpuolen vantista, eikä vanttien aiemmasta esijän- nityksestä ole hyötyä. Ainoa merkitys, mikä suojan puolen vanteilla siinä vaiheessa enää voi olla, liittyy pumppauksen vähentämiseen, jos ne edes ajoittain kiristyvät aallokossa.

Simuloimme esijännityksen vaikutusta keulaharukseen notkoon

Simuloimme esijännityksen vaikutusta keulaharukseen notkoon BoatBase-mallissamme. Keulaharuksen notko riippuu monesta eri osatekijästä, kuten tuulen voimakkuus, ison skuutin kireys, peräha- ruksen kireys, vanttien esijännitys, saalinkien kulma jne. Kuvissa on vertailtu kahta tapausta: vasemmalla minimaalilinen ”löysät pois” esikiristys, oikealla ”normaali” maston valmistajan suositus. Hei- kossa tuulessa (3 m/s yllä), esikiristys suoristaa keulaharusta liikaa (sag 30 mm) ja genua jää litteäksi. Kovassa tuulessa (9 m/s alla) osa esikiristyksestä on jo kadonnut vanttien venymästä ja rungon joustosta johtuen (simulaatio tässä tehty rod-rikille). Jotta keulaha- ruksen notko saadaan pidettyä kurissa (sag 120 mm), peräharusta joudutaan kiristämään n. 100 kgf enemmän (610 kgf vasem- malla), kun vanteissa ei ole esijännitystä, verrattuna esijännitettyyn vaihtoehtoon (520 kgf oikealla). Tämän teoreettisen tutkielman valossa vanttien esijännityksessä ei ole paljon järkeä.

Esijännitystä vai ei?

Keskituulessa vanttien esijännityksestä on eniten hyötyä, varsinkin jos veneen runko on jäykkä ja vantit rodia. 6 m/s tuulessa esimerk- kiveneemme vanttien esijännityksestä on vielä n. puolet jäljellä. Kiristämällä peräharusta 80 kg:n voimalla (mikä on mahdollista tavallisella kuusinkertaisella taljalla) keulaharuksen notko pysyy hyvin kurissa. Pienellä esijännityksellä notko karkaa 200 mm:iin, mikä on liikaa ja genuasta tulee liian pullea.

PALAUTETTA:

REKISTERÖIDY

KIRJAUDU SISÄÄN