Vesilentämisen liittyvät tyypilliset riskit

Heti alkuun on hyvä tiedostaa suurimmat vesilentämiseen liittyvät riskit. Ne eivät olennaisilta osin eroa juurikaan ilmailun muista riskeistä, mutta niiden ominaisuudet eroavat luonnollisesti hieman. Tässä osiossa käsitellään tärkeimpiä riskejä perustuen mm. onnettomuustapauksiin.

Sää

Sää on ylipäätään ilmailun riskitekijöistä yksi merkittävin. Huonoon säähän on päättynyt monen pätevän lentäjän matka. Vesilentokoneella operoidessa huonon sään tullessa vastaan on meillä usein merkittävästi paljon enemmän vaihtoehtoja käytettävissä. Vesilentokoneella on Suomessa melkoisen helppo löytää järvi, johon laskeutua ja odottaa sään paranemista. Paineet edetä huonossa säässä kohti lentokenttää ovat siis huomattavasti pienemmät. Tälläkin on kääntöpuolensa: heikkoihin lentosäihin voi pikkuhiljaa tottua ja lentäjä voi yrittää päästä etenemään sellaisissa olosuhteissa, joihin hän ei pyöräkoneella menisi. Vesilentäjällä on usein pakomahdollisuus huonosta säästä ja sitä kannattaa matalalla kynnyksellä myös käyttää.

Kova tuuli ja aallokko on tyypillinen riskitekijä niin veneilijälle kuin vesilentäjälle. Vesilentokoneen kellukkeet eivät kestä kovin suuria rasituksia, joita isot tuulen tai veneen muodostamat aallot aiheuttavat. Tästä syystä aaltojen suhteen on syytä olla konservatiivinen ja pyrkiä etsimään mahdollisimman rauhallinen paikka lentoonlähdön ja laskeutumisen suorituspaikaksi. Lisäksi tulee olla varasuunnitelma, jos laskeutuminen ei ole lainkaan turvallista. Kova tuuli on myös kaatanut merkittävän määrän vesilentokoneita. Erilaisilla koneilla ja kellukkeilla on erilaiset ominaisuudet, mutta riski on kovalla tuulella konkreettinen. Tyypillisesti kone kaatuu vastatuuleen kääntyessään lentoonlähtöä varten raskaalla koneella. Tällöin käännöksen ulkopuolinen kelluke uppoaa keskipakovoiman ja tuulen vaikutuksesta ja kone kääntyy katolleen.

Esteet

Vesilentokoneella lennetään ympäristössä, jota ei ole suunniteltu lento-operointiin. Lentoasemilla estepinnat tarkastellaan ja kiitoteistä ja rullausteistä pidetään huolta. Luonto-olosuhteissa on monia vaarantavia tekijöitä, joista ehdottomasti vaarallisimpia ovat sähköjohdot. Sähköjohtoihin tulee suhtautua vakavasti ja tätä riskiä voidaan pienentää 1) huolellisella ennakkosuunnittelulla ennen lentoa esim. karttaohjelman avulla sekä 2) ilmasta käsin tehtävällä operointialueen huolellisella tarkastelulla. Käytännössä sähköjohtoihin tulee suhtautua siten, että itse johtimia ei ole mahdollista havaita ilmasta lainkaan. Sähköjohtoja etsitäänkin tästä syystä rannoilta tolppien sekä metsässä olevien puuttomien urien avulla.

Vesistössä on myös muita riskitekijöitä, kuten vesiliikenne, karit ja matalikot, merimerkit, pyydysmerkit, kelluvat esteet (esim. uppotukki) ja vesilinnut. Lisääntyvä dronetoiminta kannattaa myös huomioida, koska dronelennättäjiä on siellä missä ihmiset viettävät vapaa-aikaansa. Vesistöjen rannat ovat juuri tällaisia.

PALAUTETTA:

REKISTERÖIDY

KIRJAUDU SISÄÄN