Lähestyminen ja laskeutuminen

Ennen laskeutumista lentäjä tekee arvion laskualueen esteistä ja liikenteestä. Tapauksesta ja alueesta riippuen kierros tehdään noin 50-150 metrin korkeudelta. Tuulen suuntaa arvioidaan mm. purjeveneiden kulun, lippujen/viirien, vesilintujen asennon, poijussa olevan veneen tai veden pinnan avulla.

Ilmasta käsin lentäjä voi tarkastella hyvinkin tarkasti vesialueen ja mm. melojat ovat merkittävästi helpommin havaittavissa kuin veneestä käsin. Lentäjä arvioi myös veneiden liikkeitä väistämistarkoituksessa, mutta myös väistääkseen aaltoja. Veneille vaarattomat aallot saattavat olla vesilentokoneille erittäin vaarallisia.

Tyyni vesi on ehkä hieman yllättäen haastavin olosuhde, johon lentäjä joutuu. Veden pinnan sijaintia on mahdotonta arvioida, joten ainoa mahdollisuus laskeutua on käyttää riittävästi tehoa, pitää laskeutumisasento, vajota maltillisesti ja odottaa, kunnes veden pinta tulee vastaan. Tyynellä säällä laskeutumismatka voi olla merkittävän pitkä.

Koneen koskettaessa veden pintaan voidaan liikehtimistä jatkaa plaanissa lähemmäksi rantautumispaikka tai kone voidaan melko lyhyellä matkalla hidastaa veden vastuksen avulla. Tyypillisesti kosketuksesta pysähtymiseen menee muutama sata metriä.

Laskeutumisen yhteydessä liikennetilanteen muuttuessa vesilentokone voi keskeyttää laskeutumisen eli tehdä ns. ylösvedon. Tämä on täysin normaalia ja paikasta riippuen se voidaan joutua tekemään useastikin ennen kuin sopiva laskeutumispaikka ja -ajankohta löytyy. Ylösvetoja harjoitellaan myös säännöllisesti opettajan kanssa.

PALAUTETTA:

REKISTERÖIDY

KIRJAUDU SISÄÄN