Vesilentokone vesikulkuneuvona ja lentäjä merenkulkijana

Vesilentokone on tyypillisimmillään tavallinen lentokone, jossa pyörien sijaan on asennettu kellukkeet. Joissain malleissa kellukkeiden sisällä on myös renkaat, jolloin amfibiokoneeksi kutsuttu vesilentokone voi laskeutua myös lentokentälle. Pienempi osa vesilentokoneista on lentoveneitä, joissa runko toimii kuten veneen runko ja siivissä on useimmin ylimääräiset kellukkeet, jotta siipi ei ottaisi veteen. Lentovene on parhaimmillaan hyvinkin liikehtimiskykyinen plaanissa ollessaan.

Lentolupakirjan haltijan tulee suorittaa erillinen vesilentokelpuutus, jos hän aikoo alkaa harrastamaan vesilentokoneella lentämistä. Koulutus kestää tilanteesta riippuen ajallisesti muutaman viikon. Kelpoisuuden ylläpitämiseksi taitoa on myös ylläpidettävä, joten vuosien tauon jälkeen kelpoisuus ei ole enää voimassa.

Myös lentokone on teknisesti hyväksyttävä vesilentokäyttöön erillisellä hyväksyntämenettelyllä. Lentokoneiden huoltovaatimukset ovat venemaailmaan verrattuna erittäin tiukat ja valvonta on tarkkaa. Näistä seikoista johtuen vesilentokoneen merikelpoisuus ja ohjaajan koulutusvaatimukset ovat veneilyn harrastajien näkökulmasta poikkeavat – vesilentokoneen lentäjä on aina tehtävään koulutettu.

Koulutus sisältää käytännön harjoittelun lisäksi myös varsin kattavan teoriaosuuden, jossa mm. meriteiden säännöt ja vesiliikennelaki tulee hyvinkin tutuksi.

PALAUTETTA:

REKISTERÖIDY

KIRJAUDU SISÄÄN